Seppo Vuokko:

Pohjois-Karjalan maakuntakukka

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa...

Suomen Luonto 5/90 / Suomen Ruusulehti 2/1990

Alkuperäisistä ruusulajeistamme yleisin on koko maahan levittäytynyt metsäruusu. kanelros, Rosa majalis. Lounaisimmassa Suomessa ja etelärannikolla on orjanruusu, nyponros, Rosa dumalis kuitenkin metsäruusua runsaampi. Paikoin maan keski- ja itäosissa karjalanruusu, finnros, Rosa acicularis on runsain ruusulaji.  

karjalanruusu, finnros

Rosa acicularis

Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä, eikä mikään kotoisista ruusulajeistamme lyö karjalanruusua piikkien määrässä. Piikit ovat ruusujen suoja suuria kasvinsyöjänisäkkäitä vastaan. Kesällä hirvi saattaa ohimennen nyppäistä yksittäisen ruusunlehden, mutta talvinen ruusupensaikko saa olla rauhassa. Hyönteisiä vastaan piikit ovat tehottomia. Kirvat rasittavat luonnon ruusuja yhtä lailla kuin viljeltyjäkin, ja useat perhostoukat syövät ruusun lehtiä.  
Ruusun kukassa ei ole mettä, mutta runsas siitepöly houkuttelee pistiäisiä, kärpäsiä ja kovakuoriaisia - kultakuoriainen ruusun kukassa on saanut monet tarttumaan kameraan! Kimalaiset ja mehiläiset täydentävät toukkien makeata mesiravintoa valkuaipitoisella siitepölyllä.  
Ruusun hedelmät ovat erikoisia, marjamaisia kiulukoita. Mehevän ja makean hedelmämallon sisällä ovat kiiltävät ja kovat siemenet. Kaupungeissa olen nähnyt varpusten ja viherpeippojen nokkivan puistoruusujen kiulukoita ja samoin olen nähnyt metsähiiren kantavan niitä varastoihinsa. Luonnonvaraisen karjalanruusun levittäjinä nämä tuskin tulevat kysymykseen, metsähiirikin on karjalanruusun kannalta turhan eteläinen laji. Ehkäpä karjalanruusun kiulukoita kuljettelee metsähiiren tavoin kiipeilevä metsämyyrä ja metsäkanalintujen voisi kuvitella syövän kiulukoita syystalvisen ravintonsa monipuolistamiseksi.  
Meikäläisittäin karjalanruusu on itäinen kasvi, kuten nimikin sanoo. Ruotsalaisille se on vieläkin itäisempi: esiintymiä on vain pari Pohjois-Ruotsissa, ja nimenä vastaavasti itänaapuriin viittaava finnros. Mutta itäisyys on vain osatotuus: karjalanruusu on yksi laajimmalle levinneistä taigan kasveista, jonka alue ulottuu Suomesta poikki pohjoisen Euroopan, Aasian ja Amerikan aina Itä-Kanadaan saakka, ja laji puuttuu vain Atlantin molemmilta rannoilta.  
Karjalanruusun erikoisuutena ovat pitkät maarönsyt. Niinpä se ei kasva yksittäisinä pensaina vaan jopa aarien laajuisina yhtenäisinä pensaikkoina kuin joku vattu tai pihlaja-angervo konsanaan. Karjalanruusu suosii kosteampia kasvupaikkoja kuin muut ruusut; voisipa sitä luonnehtia suorastaan korpikasviksi, mutta ruusukorven täytyy sentään olla kohtuullisen ravinteinen ja pohjaveden liikkuvaa.  
 
ARTIKKELIT Foto: Matti Kulju