'Pohjolan Kuningatar', japanilais-venäläinen keisarinna, tsaaritar ja kuningatar  
Annikki Palmén  
Ruusujen erikoistuntija, Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan entinen intendentti  
Ruusunlehti 1/1995 Vuoden ruusut
   
Kiinnostu vanhoja ruusuja kohtaan on nostanut esille tämän välillä jo unhoon jääneen, runsaasti yli satavuotiaan "ruusukeisarinnan" ja sen se ansaitseekin. Viime vuosisadan lopulta lähtien se on sitkeästi kukoistanut usein kokonaan hoidottakin jääneenä monissa vanhoissa puutarhoissa, eivätkä sitä pahimmatkaan pakkaset ole pystyneet nujertamaan. Nyt tätä ruusua kysellään kovasti ja joku taimisto lienee jo ruvennut sitä lisäämäänkin. Ruususeuralaisilla on tietenkin omat konstinsa hankkia kiinnostuksensa kohteet muutenkin kuin kaupasta ostamalla.
  Foto: Anneli Tervonen
Tämä pieni tarina 'Pohjolan Kuningattaresta on vastaus Gun-Britt Husbergin Ruusulehdelle lähettämän kirjeen kysymyksiin. Hän kertoo jo jonkin aikaa yrittäneensä hankkia ruusun itselleen ja arvelee sen vihdoin löytäneensäkin porvoolaisesta pihapuutarhasta. Kuvaavaa on, että puutarhan omistaja ei ollut ruusua tuntenut, vaan pitänyt sitä hansaruusuna. (Rosa 'Hansa'). Kirjeen lähettäjä pyytää vahvistusta määritykselleen ja tiedustelee myös ruusun alkuperää ja korrektia nimeä. Hänen kertomistaan tuntomerkeistä päätellen hän on etsimänsä ruusun löytänyt, mutta määrityksen varmistamiseksi pitäisi nähdä pensas tai hyvä näyte siitä (n. 20-30 cm pituinen haara kukkineen).  
   
Porvoossa 'Pohjolan Kuningatarta' on useammissakin vanhoissa pihoissa, mm. Runebergin kodin puutarhassa.  
   
Vanhojen ruusujen harrastajalle ei tietenkään riitä vain kaunis ruusu puutarhassa, vaan myös sen historia kiinnostaa. 'Pohjolan Kuningatar' on avannut ensimmäisen kukkansa josku 1860- tai viimeistään 1870-luvun alussa Pietarin tiedeakatemian kasvitieteellisessä puutarhassa. Puutarhanb silloinen esimies Edward August von Regel kuvasi sen 1876 ja antoi sille sekä venäjänkielisen ('Tsaritsa Severa', pohjolan tsaaritar) että saksankielisen ('Kaiserin des Nordens', pohjolan keisarinna) lajikenimen. Se putkahti esiin Karl Johan Maximowiczin Japanista lähettämän siemenerän kylvöksestä ja otettiin tietysti heti lisäykseen. Regel piti näin löytynyttä kerrannaiskukkaista ruusua kurttulehtiruusun (Rosa rugosa) muotona, koska siemenet olivat tulleet sillä nimellä. Se on kuitenkin ilmeinen kurtturuusun ja taiganruusun (Rosa davurica) risteymä. Molempia kasvaa sillä alueella, missä Maximowicz keruumatkallaan liikkui. Japanissa siis on kypsynyt se siemen, josta 'Pohjolan Kuningatar' on saanut alkunsa!
  Foto: Inger Kullberg
Maximowicz oli huomattava itäisen Aasian kasviston tutkija. Hän retkeili paljon paitsi Japanissa myös Aasian mantereen itäosissa ja lähetti runsaasti siemeniä ja kasvinäytteitä työpaikkaansa Pietarin kasvitieteelliseen puutarhaan. Joukossa oli paljon uusiakin kasvilöytöjä ja saattaa olla, että osin tästä syystä puutarhan esimies Regel perusti vuonna 1863 yhdessä sveitsiläisen puutarhuri Kesselringin kanssa kaupallisen taimiston. Siitä tuli mahtava laitos, jonka luetteloissa oli parhaimmillaan runsaasti yli 2000 kasvilajia tai lajiketta. Regel & Kesselringin taimisto sammui Venäjän vallankumoukseen, mutta sitä ennen se toimitti paljon kasveja silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan taimistoille ja yksityishenkilöillekin. Luetteloissa oli 1800-luvun lopulla myös 'Tsaritsa Severa'/'Kaiserin des Nordens', joka sitten aikanaan sai Suomessa nyt siitä käytettävät lajikenimet.
  Foto: Lauri Simonen
Viljelykasveja koskevien kansainvälisten nimistösääntöjen mukaan on lajikenimissä tapahtunut "suomettuminen" ja "ruotsittuminen" laillista. Rosa 'Tsaritsa Severa', Rosa 'Kaiserin des Nordens', Rosa 'Pohjolan Kuningatar' ja Rosa 'Nordens Drottning' ovat siis kaikki käypiä nimiä. Jos tällaisen risteymäperäisen lajikkeen alkuperästä halutaan mainita, voidaan se kirjoittaa esim. 'Pohjolan Kuningatar' (Rugosa-risteymä).  
   

Niinkuin Gun-Britt Husbergkin kirjeessään kertoo, sekoitetaan nykyään 'Pohjoilan Kuningatar' usein toiseen yleiseen kerrannaiskukkaiseen Rugosa-risteymiin kuuluvaan hansaruusuun (Rosa 'Hansa'). Tärkeimmät erottavat tuntomerkit lienevät siksi tässä vielä paikallaan: 'Pohjolan Kuningattarella' on, toisin kuin hansaruusulla
pitkin vartta sijaitsevien suorien piikkien lisäksi parillisia hieman käyriä piikkejä lehtihangoissa,
sen lehdykät ovat kapeampia, teräväkärkisiä, tuskin kiiltäviä, vähemmän kurttuisia ja alta nystyisiä (näkyy suurennuslasilla). Kukat ovat hieman pienempiä kuin 'Hansan' ja
kiulukoita se tekee erittäin harvoin,
juurivesaa sensijaan runsaasti.
'Hansa' vesonee niukemmin, mutta sitä ei monestikaan pääse havaitsemaan, sillä taimistoissa kaupan olevat taimet ovat enimmäkseen vierasjuurisia, koiranruusuun (R. canina) tai omenaruusuun (R. rubiginosa) vartettuja.

   
Lopuksi vielä kysymys ruususeuralaisille: missä olette nähneet 'Pohjolan Kuningattaren' muualla kuin Suomessa tai Venäjällä?  
   
Vuoden ruusut