Vuodenruusu 2006: 'Pohjolan Kuningatar'  
Henry Väre  
Ruusunlehti 1/2006 Vuoden ruusut
   
Vuoden 2006 ruusuksi on valittu tarhakurtturuusuihin (Rugosa-ryhmä) kuuluva ’Pohjolan Kuningatar’, josta on myös käytetty saksankielistä lajikenimeä ´Kaiserin des Nordens´, ruotsinkielistä ’Nordens Drottning’ ja venäjänkielistä ´Tsaritsa Severa´.
  Foto: Inger Kullberg
’Pohjolan Kuingatar’ on perinteisiä Suomessa viljeltyjä pensasruusuja. Se on kasvatettu Pietarin kasvitieteellisessä puutarhassa 1860-luvulla. Venäläinen kasvitutkija K.J. Maximowicz lähetti Pietariin Japanista keräämiään siemeniä. Kasvitieteellisen puutarhan esimies E.A. von Regel kiinnitti huomionsa kauniiseen kerrannaiskukkaiseen pensaaseen, joka otettiin lisäykseen ja nimettiin tsaariperhettä kunnioittaen lajikkeeksi ’Tsaritsa Severa’ (Alanko ym. 2002). Kaariruusu (R. maximowicziana) on nimetty kerääjän Maximowiczin kunniaksi. 'Pohjolan Kuningatarta' pidetään taiganruusun (Rosa davurica) ja jonkin tarhakurtturuusun risteymänä. Taiganruusun ja kurtturuusun (R. rugosa) risteymä syntyy myös luonnossa. Sen on ruotsalainen kasvitutkija Eric Hultén ilmoittanut Kamtšatkan niemimaalta. Suomeen 'Pohjolan Kuningatar' on tuotu viimeistään 1900-luvun alussa. Ainakin Regel & Kesselringin taimisto on myynnyt ruusua Suomeen (Kiselev 1952).
  Foto: Lauri Korpijaakko
'Pohjolan Kuningatar' on yksi parhaita perinteisiä piharuusujamme, se on kestävä Pohjois-Suomea myöten. Jos ruusun kantavanhemmat ovat mitä epäillään, on helppo ymmärtää, että 'Pohjolan Kuningatar' menestyy hyvin jopa Keski-Lapissa. Sekä taiganruusu että kurtturuusu ovat alkuperäisiä Venäjän Kauko-Idässä, mistä monet kestävät koristekasvimme ovat kotoisin. Alueella kasvaa myös idänmetsäruusua (R. amblyotis).  
   
'Pohjolan Kuningatar' on noin metriseksi-puolitoistametriseksi kasvava, tuuhea ja pystyhaarainen, mutta silti siro pensas. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesä-heinäkuussa ja Pohjois-Suomessa heinä-elokuussa. Jälkikukinta on yleensä vähäistä. Kukkia luonnehditaan tavallisimmin tummanpunaisiksi tai tummanvioletinpunaisiksi. Ne ovat puolikerrottuja, ja siksi kiulukoita kehittyy niukasti. Ne ovat pyöreitä, kaljuja ja punaisia. Siemenet eivät kypsy. Perä on nystykarvainen. 'Pohjolan Kuningatar' muistuttaa toista tarhakurtturuusua, hansaruusua (R. 'Hansa'). ’Pohjolan Kuningatar¨on kuitenkin hidaskasvuisempi, kasvutapa on matalampi ja lehdykät ovat pienempiä ja sirompia. Talvenkestävyys on parempi kuin hansaruusulla. Molemmat ovat versoiltansa karvaisia ja vankkapiikkisiä, kuten tarhakurtturuusujen tulee ollakin. Suorien ja neulasmaisten piikkien lisäksi nivelissä on myös käyriä ja leveähkötyvisiä piikkejä. 'Pohjolan Kuningattarella' versot ovat himmeän harmaita ja ohuempia kuin hansaruusulla. Kukat ovat 5-7 cm leveitä, pienempiä kuin hansaruusun, avautuessaan kuppimaisia. Tuoksu mainitaan usein vienoksi, mutta Oulujoen taimistossa tehdyn ruusuntuoksutestin yllättäjiin kuului 'Pohjolan Kuningatar', jonka tuoksu todettiin mahtavaksi kukinnan ollessa parhaimmillaan. Lehtilapa on tavallisesti 7-lehdykkäinen, lehdykät ovat soikeita-suikeita, suippoja, kertaalleen sahalaitaisia. Ne ovat ohuempia ja himmeämmänvihreitä kuin kurtturuusulla, alta tiheään kiiltävänystyisiä, suonia myöten karvaisia. Verholehdet ovat ehytlaitaisia.
  Foto: Ritva Koskinen
'Pohjolan Kuningatarta' kannattaa kasvattaa vapaana yksittäispensaana tai aidanteena. Kasvupaikka saa mieluiten olla ravinteikas, multava, avoin ja lämmin. Ruusu tekee juurivesoja, joten vapaana kasvaessaan istutus vähitellen laajenee. Matti Kulju on Oulujoen taimistossaan Muhoksella kirjannut kohta kymmenen vuoden ajan ruusujen menestymistä. 'Pohjolan Kuningatar' on kärsinyt enimmillään vain vähäisiä talvivaurioita, eivätkä hyönteiset tai härmä- ja ruostesienet ole pensaita juuri vaivaneet.  
   
'Pohjolan Kuningatar' kuuluu useiden taimistojen valikoimaan. Sitä myydään varmaankin omajuurisena, sillä ruusu ei kuulu taimistojen massatuotantoon. Tämä on silti syytä varmistaa tainta hankinttaessa. Varsinkin julkisilla paikoilla tapaa toisinaan tarhakurtturuusujen hoitamattomia massaistutuksia, joissa perusrunkoruusut hiljalleen runsastuvat. 'Pohjolan Kuningattaren' kohdalla tästä ei ole ongelmia syntynyt, sillä ruusua näkee puistoissa harvoin. Matti Kuljun mukaan ruusua ostavat etupäässä harrastajat. Ruusua voi levittää juurivesoina tai lisätä pistokkaista, jotka juurtuvat melko hyvin (Tegel 2000).  
   

Kirjallisuutta

Alanko, P., Joy, P., Kahila, P. & Tegel, S. 2002: Suomalainen ruusukirja. – 344 s. Tammi.

Киселев, Г. Е. (Kiselev, G. E.) 1952: Цветоводство. – 2е изд. Москва, Сельхозгиз.

Tegel, S. 2000: Helsingin puistojen kestävät kaunottaret. – Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosaston selvityksiä 2000(6): 1–112.

 
   
Vuoden ruusut