'PIKKALA' löytyi myös Eurasta ja Hämeenkyröstä  
 Sirkka Juhanoja, Ruusunlehti 4-2003  
   
 'Pikkala' ja sen kanssa pellolla aivan samannäköiset Kurikasta ja Eurasta saadut ruusut. Lisäksi on tullut tietoja myös muilta paikkakunnilta samannäköisestä vanhasta ruususta, mm. Hämeenkyröstä "Väisänen" ja Tammisaaresta ruusu, jonka tiedetään kasvaneen siellä jo 1800-luvun puolella.  
 Tämä ruusu on osittain rentokasvuinen, mutta kukat eivät ole nuokkuvia. Versot ovat tiheäpiikkisiä ja lehdet keskivihreitä. Suuret kukat ovat säännöllisen kerrannaisia, eivät lokeroisia. Niiden väri on melko voimakas aniliininpunainen, ja terälehdissä esiintyy vaaleaa marmorointia. Kukat tuoksuvat voimakkaasti, ja kukinta-aika Etelä-Suomessa on heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Tämä ruusutyyppi tekee runsaasti kauniita oranssinpunaisia kiulukoita.  
 Pikkala-tyypin ruusun ulkonäössä on myös ranskanruusuihin viittaavia piirteitä, ja sen on arveltu olevan jokin vanha lajike. Ilmeistä yhtäläisyyttä on myös tiettyjen nykyisin myynnissä olevien ranskanruusulajikkeiden kanssa. Tämän tyypin pensaiden versot ovat pellolla paleltuneet jonkin verran, mutta keskikesällä pensas on jälleen tuuhea.  
   
 TAKAISIN  
   
 Rosa 'PIKKALA'  
 Inger Kullberg/ Lotte Reenpää //
Ruusunlehti 2-2002
 
   
 Ruusu on peräisin Pikkalan kartanosta ja kuuluu kartanoruusuihin (R. Centifolia -ryhmä). Samaa ruusua on löytynyt myöhemmin myös toisaalta. Seurattavina olleet ruusut on istutettu omajuurisina vuosina 1990 ja 1994.  
 'Pikkala' kukkii aniliininpunaisin kerrannaisin kukin (terälehtiä >40) yhtäjaksoisesti noin kolmen viikon ajan heinäkuun puolivälistä elokuun ensimmäisen viikon loppuun. Terälehdissä on vaaleaa läikikkyyttä eli ns. marmorointia. Kukinnossa on 3-8 kukkaa, ja ne kehittyvät edellisen vuoden versoihin. Kukkien halkaisijaksi mitattiin sekä 5-7 cm että 8-10 cm. Kukinnan loppuvaiheessa ne ovat muodoltaan pallomaiset. Tuoksu on melko voimakas. Kukkaperissä on runsaasti nystykarvoja
kuten kartanoruusuilla, mutta ne ovat pitkät kuten ranskanruusuilla. Verholehdet ovat ehytlaitaiset, pystyt ja säilyvät, taakse kääntyvät. Kiulukat ovat oranssit ja sileät. Kiulukoita kehittyy vähän, ja yleensä ne eivät kypsy. Muodoltaan kiulukat ovat nuijamaiset, yläosasta pyöreät ja tyveltä suipot.
 
 Pensaan korkeus on 1-2 m, kasvutapa on pysty ja tiheä, jossain määrin rennohko mutta vähemmän kuin kartanoruusuilla yleensä. Lehdykät ovat keskikokoiset, vihreät ja himmeähköt, hieman kurttuiset ja suippokärkiset, ja niitä on 5-7. Uudet versot ovat vaalean vihreitä ja tiheään piikkiset. Piikit ovat suorat, erikokoiset.

 

 

 

 'Pikkalassa' on todettu härmäsientä toisinaan, mutta se ei yleensä vaadi tuholaistorjuntaa. Talvenkestävyys on todettu melko hyväksi, mutta puutumattomat latvat saattavat menehtyä talvella. Siitä ei kuitenkaan ole haittaa. Juurivesojen muodostus on runsasta.  
   
 Rosa 'PICKALA' // Förkortad av Veronica Sundman  
 Rosen kommer från Pickala gård i Sjundeå, har också hittats på andra håll i Finland. Den är en centifolieros (R. Centifolia-gruppen).
Blommorna, 5-7 och 8-10 cm, är anilinröda och fyllda (>40 kronblad med ljusare marmorering), doften är stark, blomningen räcker 3 veckor från mitten av juli. Blomställningarna med 3-8 blommor bildas på fjolårsskott. I slutskedet är blommorna klotformade. Blomskaften är täckta av glandelhår som hos centifolierosor men de är långa som hos gallicarosorna. Foderbladen är helbräddade, upprätta/nerböjda och kvarsittande. De päronformade nyponen är fåtaliga och mognar sällan. Busken är 1-2 m, upprätt och tät, stadigare än centifoliarosorna. Småbladen är medelstora, mattgröna, något rynkiga och spetsiga, 5-7 till antalet. Nya skott är ljusgröna och tätt besatta med raka taggar av olika längd. Mjöldagg kan förekomma men kräver icke bekämpning.
 
   
VUODEN RUUSUT