Vuodenruusu 2007:  
 papulanruusu (Rosa 'Papula')  
 Henry Väre  
   
 Vuoden 2007 ruusuksi on valittu pimpinellaruusuihin (Pimpinellifolia-ryhmä) kuuluva papulanruusu (Rosa 'Papula'). Se on toistaiseksi hyvin suomalainen pensas. Siitä ei voine löytyä ulkomaisia mainintoja papulanruusun nimellä, sillä se nimettiin uudelleen, koska sen alkuperää ei varmuudella tunneta. Hyvin pitkään tästä ruususta käytettiin lajikenimeä 'Staffa', ja myös 'Andrewsii' -nimeä siitä on Suomessa käytetty (Hämet-Ahti ym. 1992). Prévostin 1830-luvulla tekemän 'Staffan' kuvauksen sanotaan suuresti muistuttavan papulanruusua. Nykykäytäntö on kuitenkin paikallaan, sillä täyttä varmuutta ei ole, tarkoittavatko 'Papula' ja 'Staffa' samaa ruusua. Papulanruusu on paljon juhannusruusua (R. pimpinellifolia 'Plena'), ja todennäköisesti myös suviruusua (R. 'Poppius') harvinaisempi. 'Else' on yksi useista kannoista, joka on papulanruususta valittu. Papulanruusu muistuttaa myös morsionruusua (R. 'Juhannusmorsian'), mutta on sitä pienempi.  
 Seuramme pitkäaikainen puheenjohtaja Veronica Sundman (Alanko ym. 2002) on selvittänyt papulanruusun suomalaista historiaa. Sitä on kasvanut Viipurin lähistöllä sijainneen Papulan kartanon puutarhassa. Siellä oli saksalaisten poikien sisäoppilaitos, jonka matematiikan opettajaksi tuli vuonna 1859 Ferdinand Zeidler. Hänen vaimonsa tai hän itse toi Pohjois-Saksasta todennäköisesti 1860-luvulla ruusun, jonka oletetaan olleen papulanruusu. He käyttivät siitä nimeä "Pfingstrose" eli "Helluntairuusu" (Korhonen 2002). Koulu lakkautettin parikymmentä vuotta myöhemmin, kun paikalle rakennettiin kasarmi. Onneksi professori Herman Zeidler pelasti ruusun omistamaansa Vonkurin kartanoon Viipurinlahden länsirannalle. Kartano myytiin vuonna 1925. Herman Zeidlerin tytär Sonja avioitui puutarhuri Lauri Salon kanssa, ja he toivat Hämeen Teiskon kartanoon ruusun, josta he käyttivät nimeä "Die papulische Rose" (Alanko ym. 2002). Jokioisten kartanon luona sitä kasvoi myös jo 1920-luvulla.  
 Taimistot antavat papulanruusulle kestävyysvyöhykkeiksi I-IV tai I-V. Ainakin Oulua myöten se on talvenkestävä, vaikka ruusu onkin siellä hyvin harvinainen (Väre 1999). Papulanruusu on Suomessa yhä melko harvinainen, vaikka kukat ovatkin hyvin koristeellisia ja herkkiä. Ongelmana lienee pistokkaiden onnistunut juurruttaminen. Matti Kuljun mukaan juurtuminen vaihtelee 25-70% välillä. Papulanruusu on silti taimistojen peruslajeja. Sitä myydään nykyisin melko paljon, mutta se kilpailee näköistensä 'Elsen' ja morsionruusun kanssa. Menekki voisi olla suurempikin, jos taimia olisi jatkuvasti saatavana. Siitä on valittu lisäykseen KESKAS-kantakin, K-604. Se on löytynyt Hämeenlinnan Aulangolta (Alanko & Tegel 1989, Tegel 2000). Papulanruusu tekee kohtalaisesti juurivesoja, joita on helppo levittää tuttaville.  
 Papulanruusu on, kuten pimpinella-ryhmän ruusut yleensäkin, hyvin ryhdikäs. Se on hyvin itsensä näköinen. Matti Kulju kertoi käyneensä temmesläisen taiteilijan Seppo Similän taidenäyttelyssä, jossa oli maalaus vanhasta torpasta, jonka seinustalla kasvoi ilmiselvä papulanruusu. Papulanruusun kasvutapa on melko tuuhea ja korkeutta se kasvaa tavallisimmin puolitoista metriä, mutta yli kaksi metrisiäkin pensaita tunnetaan. Haarominen on voimakasta ja lopulta pensas on hieman pyöristynyt. Versot ovat tummanruskeat. Uudet versot ovat harmahtavat, kaljut ja tiheäpiikkiset. Neulasmaisten piikkien lisäksi sillä on varressa muutamia leveämpityvisiä piikkejä. Papulanruusun lehdet ovat hiukan pienemmät ja pyöreämmät kuin juhannusruusulla. Lehtilavassa on 5-9 (-13) pientä, pyöreähköä lehdykkää. Ne ovat tummanvihreät ja himmeähköt. Lehden keskisuonen alapinnalla on pieniä piikkejä. Kukkaperät ovat pitkät. Kukat aukeavat runsaan viikon juhannusruusun jälkeen, yksittäin edellisvuoden versoihin. Kukintaa kestää pari viikkoa, tavallisimmin kesä-heinäkuun taitteessa. Kukka on kerrottu, hyvin hempeän pehmeän vaaleanpunainen ja kohtalaisesti tai voimakkaasti tuoksuva. Terälehtiä on 20-40, ne ovat kärjestä melko syvään halkoiset. Aluksi kukka on kuppimainen, mutta täysin auenneena se litistyy ja sen väri muuttuu vaaleammaksi, ja keltaiset heteet tulevat esille. Leveyttä kukalla on aluksi 3-4 cm, myöhemmin 5-7 cm. Tumman viininpunaiset pyöreät kiulukat kypsyvät elo-syyskuussa. Verholehdet ovat pysyvät, eteenpäin sojottavat. Niiden kärjessä on 5 mm pitkä liuska. Myös kiulukkaperä on tumman punaruskea, paksuuntunut kuten pimpinellaruusuilla yleensä on. Se on kalju.  
 Papulanruusu on kasvupaikkaansa nähden juhannusruusua vaativampi. Kasvualustan tulee olla lievästi varjoinen ja kuivahko, vettä hyvin läpäisevä ja ravinteikas. Se tarvitsee lannoitusta ja ränsistyneiden oksien leikkausta muutaman vuoden välein. Papulanruusu on hyvin terve ruusu, siinä ei juurikaan ole todettu sienitauteja, eikä se yleensä vaadi tuholaistorjuntaa.  
   
VUODEN RUUSUT