Vuoden ruusu 2003 / Årets ros 2003
ROSA 'MATTI HESPERIA'
 
 Henry Väre  
   
 Vuoden 2003 ruusuksi on valittu Helsingista löytynyt Rosa 'Matti Hesperia', jonka katsotaan kuuluvan harisoninruusuihin (R. Harisonii-ryhmä). Nämä ovat risteymän R. foetida x pimpinellifolia siemensyntyisiä jälkeläisiä muiden ruusujen kanssa. Vuoden ruusun valinnalla on tavoitteena edistää ruusun tunnettavuutta ja saatavuutta Suomessa.  
 Ruusu löytyi Helsingin Hesperian puistosta 1980-1uvun lopulla, mutta lajikkeen varsinaista alkuperää ei tiedetä. Samaiseen puistoon istutettiin vuonna 1949 lajiketta 'Ormiston Roy' (R. pimpinellifolia x xanthina), jota 'Matti Hesperia' muistuttaa. Helsingin kaupunginpuutarhurina toimi tuolloin Bengt Schalin. 'Matti Hesperia' otettiin kasvatukseen Helsingin kaupungin silloisen rakennusviraston puisto-osastolle, ja liitettiin KESKAS-rekisteriin tunnuksella K-267.  
 Aluksi ruusua kutsuttiin nimella "Hesperia", sillä sitä pidettiin ominaisuuksiltaan yhtenäisenä. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että lisäyksessä olikin kahta kantaa. Sittemmin ilmeni myös, että molempia kasvoi vierekkäin Hesperian puistossa. Toisella kiulukat ovat piikikkäät ja toisella kaljut. Edellisen lajikenimeksi
tulee 'Matti Hesperia' ja jälkimmäisen 'Maija Hesperia'. Ne eroavat paitsi ulkoisesti, myös kestävyydeltään. 'Matti Hesperia' on terve, hyvin menestyvä lajike, mutta 'Maija Hesperia' on osoittautunut talvenaraksi ainakin Oulun alueella. Etelä-Suomessa sitä vaivaa usein mustalaikku (Marssonina rosae) ja pensaat saattavat toisinaan olla loppukesällä lähes lehdettömiä. Siksi sitä voi suositella vain varauksella, vaikka sitä onkin paremmin saatavana kuin sisarustansa. Helsingissä ruusua kasvaa ainakin Meilahden arboretumissa ja Punakivenpuistossa Vuosaaressa. Ainakin Hongiston taimisto myy 'Matti Hesperiaa'.
 
 'Matti Hesperia' on harvoja yksinkertaiskukkaisia keltakukkaisia ruusujamme. Kasvutavaltaan se on muiden harisoninruusujen kaltainen, pysty, noin 1,5 m korkea tanakka pensas. Ruusu haaroo runsaasti, joten pensas pysyy täyteläisen oloisena. Lajike muodostaa runsaasti juurivesoja. Sekä versot että piikit ovat kaljuja. Piikkejä runsaasti ja niitä on varressa ylös asti. Ne ovat neulamaiset, erikokoiset ja leveätyviset, enimmäkseen sivulle tai hieman alaviistoon suuntautuneet. Väriltään ne ovat punaiset, mutta harmaantuvat vanhetessaan. Lähes kaikissa piikeissä on hyvin leveä tyviosa. Verson pohjaväri on punainen, mutta vanhemmissa versoissa sävy on harmahtava piikkien tyvilevyjen vuoksi.
Tummanvihreät lehdet muistuttavat juhannusruusun lehtiä ulkonäöltään. Lehdyköitö on 9 - 11. Hammastus on karkeaa, osin kaksinkertaista. Lehtiruodeissa ja lehtien alapinnalla on lyhyitä nystyjä. Hampaat ovat kaarevasti kohti kärkeä suuntautuneet. Muodoltaan lehdykät ovat pyöreähköt - hieman pidentyneet, 1,5 - 2 cm pitkät. Lehdet säilyvät versoissa pitkään. Korvakkeet ovat avoimet, kapeat ja suippokärkiset. Niiden reuna on tiheästi nystyinen.
 
 'Matti Hesperia' on tavallisesti kerran kesässä kukkiva, ja kukinta ajoittuu juhannuksen - heinäkuun alkupuoliskolle. Kukat kehittyvät edellisen vuoden versoille. Syyskesällä voi toisinaan puhjeta muutamia kukkia. Kukkaperät ovat nystykarvaiset ja kaljut. Myös verholehdet ovat nystykarvaiset, 1,0 - 1,5 cm pitkät, ehyet ja suipot, kypsissä kiulukoissa sivulle tai hieman alaviistoon suuntautuneet. Yksinkertaiset kukat ovat 6 cm leveät ja sitruunankeltaiset. Tuoksu mieto. Emiö on runsaskarvainen. Kiulukat ovat litteän pyöreitä, mustat ja piikkiset, halkaisijaltaan noin 1,5 cm. Pimpinellaruusujen tavoin myös kukkaperä saa mustaa väriä kiulukoiden kehittyessä. Samalla kukkaperien kärkiosa myös paksunee. Lajikkeella ei ole erityistä syysväriä, vaan lehdet pysyvät tummanvihreinä kasvukauden loppuun.  

 'Matti Hesperia' on erittäin kestävä ja voimakaskasvuinen ruusu. Siksi sitä suositellaan myös alhaisen hoitotason puistoihin. Lajike on näyttävä itsessään vaikkapa yksittäisenä pensaana, mutta se sopii hyvin myös vapaasti kasvaviin aidanteisiin.

Kesäpistokkaat juurtuvat melko hyvin, mutta lisäys lienee yksinkertaisinta juurivesoista. Taimet kukkivat jo nuorena. Kasvupaikka on parhaimmillaan valoisa, runsasmultainen,
vettä läpäisevä hiekkamaa. Ruusua ei ilmeisesti ole vielä kasvatettu Pohjois-Suomessa, joten sen menestymistä siellä on vielä kokeiltava.

 
 TAKAISIN  
 MATTI HESPERIA  
 Något förkortad version av Veronica Sundman  
 Matti Hesperia' har hittats i Helsingfors i Hesperiaparken i slutet av 1980-talet.Ursprunget är okänt men enligt uppgifter i ett
kartotek har rosen 'Ormiston Roy' (R. pimpinellifolia x xanthina) planterats i "Hesperiaesplanaden" 1949 då Bengt Schalin var stadsträdgårdsmästare. Möjligen är det fråga om denna ros.
 
 Rosen togs till förökning till Helsingfors stads byggnadskontors grönavdelning under KESKAS beteckningen 267. Den hette till att börja med endast 'Hesperia'. Det visade sig snart att det var fråga om två sorter, som växte bredvid varandra i Hesperiaparken. Den ena hade taggiga, den andra släta nypon. Den förra fick heta 'Matti Hesperia' och den andra 'Maija Hesperia' (KESKAS 813). Av dem är Matti den härdigare och sundare. Maija är inte härdig i Uleaborgstrakten, och i Södra Finland har den benägenhet för svartfläcksjuka. Busken kan vara nästan bladlos i slutet av sommaren. Tills vidare har Maija, som kan rekommenderas bara med tvekan, varit allmännare till salu än Matti.  
 'Matti Hesperia' växer åtminstone i Helsingfors i Mejlans Arboretumpark och i Rödstensparken i Nordsjö. Hongisto plantskola säljer den.  
 Busken är tät och rund, gör mycket rotskott. Både skott och taggar är kala, grenarna är tätt taggiga ända upp. Taggarna är nålformade av olika storlek, med utbredd bas och riktade rakt utåt eller något nedåt; de är röda men grånar med åldern. Unga skott är rödaktiga, senare grå på grund av taggarnas breda baser. De mörkgröna grovt tandade bladen liknar midsommarrosens blad, småbladens antal är 9 - 11. Tänderna böjer sig mot spetsen. Småbladen är rundat ovala, 1,5 - 2 cm. Stiplerna är öppna, smala och spetsiga, deras kanter är tätt glandelbesatta.  
 Blomman är enkel, citrongul, 6 cm i diameter, och doftar svagt. Blomningen på fjolårsskott infaller kring midsommar och början av juli. Både blomskaften och de spetsiga helbräddade foderbladen är kala men täckta av glandelhår. Nyponen är tillplattat runda, svarta och taggiga, med kvarsittande foderblad, som är utbredda eller svagt nedåtböjda. Blomskaften svartnar i takt med nyponen och blir bredare upptill.  
 'Matti Hesperia' är en synnerligen härdig och kraftigt växande ros, som varmt rekommenderas också för platser med låg skötselnivå. Bäst trivs den liksom andra pimpinellrosor på solig plats i väldrenerad mullhaltig sandjord. Härdigheten i Norra Finland är tills vidare oprövad.  
   
VUODEN RUUSUT