HENRY VÄRE  

EUROOPAN LUONNONVARAISIA RUUSUJA 1

1

EUROOPAN LUONNONVARAISIA RUUSUJA 2  
EUROOPAN LUONNONVARAISIA RUUSUJA 3  
EUROOPAN LUONNONVARAISIA RUUSUJA 4  
EUROOPAN LUONNONVARAISIA RUUSUJA 5  
EUROOPAN LUONNONVARAISIA RUUSUJA 6 ARTIKKELIT
   

Kirjoitus perustuu Ruususeuran kokouksessa hotelli Artturissa pidettyyn esitelmään keväällä 2011. Esitelmä puolestaan pohjautui yksinomaan Euroopan putkilokasvien levinneisyyskarttoihin (Atlas Florae Europaeae, AFE), joita Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseo kokoaa yhteistyössä eurooppalaisten yhteistyökumppanien kanssa (Kurtto ym. 2004). Karttojen lisäksi kirjassa on paljon viitteitä biosystematiikasta, nimistöstä, taksonomiasta, kromosomiluvuista, sekä erinäisiä huomioita. Hanketta vetää nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseon kartoitustiimi, jota Arto Kurtto johtaa. Kirjaa myy Tiedekirja (Helsinki, Kirkkokatu 14) hintaan 90 €, Suomen Biologian Seuran Vanamon jäsenille hinta on 54 €.

 
   

Käsitykset ruusujen taksonomiasta ovat hyvin vaihtelevia, ja tutkijat ovat jakautuneet koulukuntiin. Saksalainen koulukunta erottaa lajeja herkemmin kuin esim. brittiläinen, ja näitä näkemyksiä on erittäin hankala sovittaa yhteen kartastoissa. Siksi levinneisyydet esitetään AFE:ssa eri tasoilla, esim. koiranruusut laajassa mielessä ja ahtaammassa mielessä. Erityisen ongelmallinen onkin koiranruusujen ryhmä, joiden tapa lisääntyä tuottaa jatkuvasti ulkoasultaan hieman toisistaan poikkeavia yksilöitä. Niitä on kuvattu lajeina ja alueellisina muunnoksia kaiketi toista tuhatta, joihin kaikkiin ei AFE voinut ottaa kantaa. Innokkaan nimeämisen aikakautta kesti parisataa vuotta, tuloksena nimistöllinen kaaos, jota tuskin koskaan tullaan selvittämään. Sektiot esitetään soveltaen Klášterskýn (1968) mukaan. Tämä osa Flora Europaeasta on vanhentunut, mutta sektiojaot osoittavat kuitenkin mitkä ruusut ovat toisilleen lähimpiä sukulaisia. Yhteenveto Euroopan ruusuista on esitetty kartassa 1.

Kartta 1 Rosa-suku (PDF-tiedosto)
   

Käsitys ruusujen lajimäärästä elää jatkuvasti, ja Euroopan ja lähialueiden nimistökoosteessa mainitaan 87 lajia (Kurtto 2009). Ne kaikki eivät esiinny Euroopassa. Nimistö on luettavissa vain internetistä, ja kyseisen tietokannan löytää hakusanalla euro+med plantbase. Valmistuessaan euro+med plantbase käsittää kaikki eurooppalaiset ja Euroopan lähialueiden kasvit, mm. Pohjois-Afrikka, Lähi-Itä ja Kaukasus.

 
   

Levinneisyyksien lisäksi tarkastelin (5.9.2011) kuinka paljon Google (G) antaa osumia kustakin lajista. Se kertoo etenkin kuinka paljon kasveja käytetään esim. viherrakentamisessa, kosmetiikkateollisuudesta jne. Näiden verkkosivujen lajisto tosin saattaa olla todellisuudessa aivan jotain muuta kuin mitä esitellään. Tuntomerkkejä ei tässä kirjoituksessa esitellä.

 
   
Enin osa nykyisin toisintonimiksi tulkituista ruusuista kuvattiin 1800-luvulla. Euroopasta hyväksytään nykyisin noin 40 ruusulajia. Niistä Linné nimesi kuusi vuonna 1753 ja yhden 1771. Kaikkiaan 13 lajia nimettiin 1700-luvulla, 31 ennen vuotta 1850 ja vain 2 1900-luvulla. Näin tarkasteltuna hyväksytty ruusulajisto oli pääsääntöisesti selvillä jo 1900-luvulle tultaessa, mutta sekasotku on jatkunut.  
   
 

Levinneisyyskartat on julkaistu Suomen Biologian Seura Vanamon luvalla.
(Kartat ovat PDF-tiedostoina)

SIVULLE 2  
   
ARTIKKELIT