Henry Väre

Piharuusu, pietarinruusu ja venäjänruusu Oulussa

(Suomen Ruusulehti 1/1997)

1, 2, 3

Vaikka Pohjois-Suomen ruusuvalikoima jää jälkeen Etelä-Suomen vastaavasta, on sillä eräitä mielenkiintoisia piirteitä.Toki kurtturuusu (R.rugosa) on täälläkin kaikkein tavallisin, mutta eräät muut Oulussa tavallisista ruusuista ovat niukempia useimmissa muissa Suomen kunnissa. Kaikkiaan Oulun puistoista voi löytää yli 20 ruusutaksonia, mutta useimmat
niistä ovat hyvin harvinaisia (Väre 1996). Piharuusu (Rosa x malyi) on Oulussa toiseksi yleisimmin istutettu ruusu. Sen rinnalla tai seassa kasvaa toisinaan venäjänruusu (R. glabrifolia) ja kolmikon harvinaisin on pietarinruusu (R. x majorugosa). Ne kaikki on vasta hiljan opittu tuntemaan Suomessa Annikki Palménin ja Leena Hämet-Ahdin ryhdyttyä selvittämaan maamme ruusuja (Palmén ym. 1995). Piharuusu on metsäruusun (R. majalis) ja vuoriruusun (R. pendulina) risteymä ja pietarinruusu metsäruusun ja kurtturuusun. Koska näistä ruusuista ei ole vanhoja näytteitä, on niiden viljelyhistoria osin arvailua.
 

Piharuusu, Rosa x malyi

 
Piharuusua on kasvatettu Oulussa ainakin 1880-luvulta alkaen, jolloin Oulun Vasankankaan Pukissa asessori Robert Emil Westerlund (21.1.18595.6.1922) rakensi isänsä ostamalle palstalle siksi suuren puutarhan, että sen hoitamiseksi oli palkattava kesäksi hoitajia. Paikalliset asukkaat kutsuivatkin häntä rekkooriksi. Puutarhan kasvit ovat nykyisin osin villiintyneet ja puutarha on viehättävästi rappeutunut, mutta siellä kasvaa yhä useita koristepuita ja pensaita (Väre 1986), niiden joukossa piharuusu. Kymmenen vuotta sitten kun piharuusunäyte kerättiin Pukista ei sitä tunnistettu ja myöhemmin se määritettiin vuoriruusuksi. Westerlund matkusteli 1890-luvun alussa runsaasti Keski-Euroopassa, missä sekä metsäruusu että vuoriruusu kasvavat luonnonvaraisena (Palmén 1992, Matthews 1995). Matkoillaan hän keräsi siemeniä puutarhaansa (Torsten Westerlund kirjeessä Paavo S. Jokelalle, Oulun luonnonystäväin kasvikokoelmien hoitaja), mahdollisesti myös piharuususta. Piharuusuristeytymiä syntyy luontaisesti kantalajien yhteisellä levinneisyysalueella (Palmén ym. 1995). Kiulukoissa kehittyy tosin siemeniä niukasti, eikä niiden itävyyttä ole vielä selvitetty.
Oulun seudun piharuusun alkuperä on eri kuin Etelä-Suomen, sillä täkäläiset pensaat ovat lajiketta 'Kempeleen Kaunotar' (Palmén ym. 1995). Piharuusun alkuperäalueeksi Suomessa on arveltu myös Karjalan Kannasta ja Pietarin ympäristöä, jossa piharuusu kasvaa nykyisinkin. Piharuusu kuului myös maineikkaan taimiston Regel & Kesselringin luetteloihin (Palmén ym. 1995). Koska piharuusukantoja on Suomessa ainakin muutama, on hyvinkin todennäköistä että piharuusumme ovat peräisin eri alueilta; oululainen kanta mahdollisesti Keski-Euroopasta ja Etelä-Suomen istutukset Pietarin suunnasta. Monet Pukissa vielä elossa olevat lajit ovat tosin itäisiä levinneisyydeltään (Väre 1996), mutta ne ovat myös kaikkein kestävimpiä koristekasveja Suomessa. Keski-Euroopan harvinaisuudet ovat saattaneet hoitamattomina menehtyä. Puutarhan itäisiä erikoisuuksia ovat mm. siperiankärhö (CIematis sibirica), taponlehti (Asarum europaeum) ja siperiankoiranhammas (Erythronium sibiricum). Siperiankoiranhammas määritettiin alkujaan rusokoiranhampaaksi (E. denscanis, Väre 1986).  
Oulun Pikisaareen Valimon pihalle piharuusu on istutettu mahdollisesti jo 1890-luvulla. Täällä piharuusu on levinnyt laajaksi kasvustoksi, jota oululaiset ovat ymmärtäneet hyödyntää päätellen useista kuopista piharuusujen lomassa. Koska piharuusu on niin yleinen Oulussa, on sitä levitetty pihasta pihaan jo kauan. On melko ilmeistä, että jo asessori Westerlund on jakanut piharuusua hyville asiakkailleen ja tuttavilleen Oulussa. Mm. Hietasaaren vanhojen villojen pihoilla piharuusu on hyvin tavallinen. Hyvin runsaita istutuksia on Ainolanpuiston Hupisaaren alueella ja Intiön hautausmaalla, ja myös yksityispihoilla piharuusu on tavallinen. Erittäin laaja ja komea istutus on Hupisaarilla Kiikkusaaren Paratiisisaaren puoleisella sivustalla. Piharuusu kasvoi Kiikkusaaressa jo ennen kuin Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha muutti sinne vuonna 1963. Runsaiden juurivesojen avulla piharuusu karkaa toisinaan pihapiirin ulkopuolelle ja se säilyy viljelyjäänteenä pitkään.  
Sivulle 2  Foto: Lauri Simonen, 'Kempeleen Kaunotar'
 
ARTIKKELIT