1, 2, 3, 4, 5

Leena Hämet-Ahti & Annikki Palmén

Ruusun nimi / Rosens namn

Suomen Ruusulehti 2/1994

Uusi ruusukesä on jälleen käsillä. Siihen on moni ruususeuralainen varmaan valmistautunut talven ja kevään aikana perehtymällä ruusukirjoihin, lukemalla lehtiartikkeleita, joita nykyään näkyy olevan miltei kaikissa viikkolehdissä ja tietenkin selaamalla taimistoluetteloita. Niin ovat ainakin tämän kirjoittajat tehneet ja iloinneet ruusuharrastuksen lisääntymisestä. Mutta murheen aihettakin on löytynyt! On surullista nähdä, miten sekavaa ja nimistösäännöistä piittaamatonta nimistökäytäntö monissa julkaisuissa on. Kun Suomen ruususeuran tavoitteisiin tietenkin kuuluu myös korrektin nimistökäytännön edistäminen ruusujen harrastajien piirissä ja kun Suomen ruusulehti on tässä tehtävässä avainasemassa, pieni tiivistelmä nimistösäännöistä Ruusulehden sivuilla auttaa toivottavasti ruususeuralaisia tässä tärkeässä asiassa.  
Ruususeuralaiset ovat tottuneet tieteellisten nimien käyttöön, eikä ruusujen harrastaja ilman niitä selviäisikään. Ruusukirjallisuutta on suomen ja ruotsinkin kielillä toistaiseksi aika vähän, eikä vieraskielisistä juuri ole apua ellei tieteellisiä nimiä hallitse.  
Sekä luonnonkasvien että viljelykasvien nimistä määräävät kansainvälisesti hyväksytyt nimistösäännöt. Kasvien kuten muidenkin eliöiden nimeäminen perustuu luokitteluun, jonka perusyksikkö on laji. Samaan lajiin katsotaan kuuluviksi kaikki ne ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan toisiaan suuresti muistuttavat yksilöt, jotka risteytyvät keskenään ja tuottavat hedelmällisiä jälkeläisiä. Toisiaan muistuttavat lajit muodostavat suvun ja läheiset suvut heimon. Eli, ruusuihin sovellettuna; kurtturuusu on ruusulaji, joka kuuluu ruusujen sukuun ja ruusukasvien heimoon.  
Kasvilajien muuntelusta johtuen kaikki saman lajin yksilöt eivät kuitenkaan ole aivan samanlaisia, vaan laji sisältää tavallisesti toisistaan poikkeavia yksilöryhmiä: kantoja eli populaatioita. Lajinsisäisiä luokitusyksiköitä ovat alalajit (subspecies, lyhennettynä subsp.), jotka eroavat toisistaan useiden ominaisuuksien puolesta, muunnokset (varietas, var.), joiden väliset erot ovat vähäisempiä ja vielä muodot (forma, f.), jotka tavallisesti eroavat vain yhden ominaisuuden tai muutamien vähäisten mutta läheisten ominaisuuksien puolesta.  
Luokittelujärjestelmän eritasoisista yksiköistä (edellä heimo, suku, laji, alalaji, muunnos, muoto) käytetään yleisnimitystä taksoni. Kaikilla taksoneilla on tieteellinen nimi, jota siitä käytetään kaikkialla maailmassa. Se on joko latinankieltä tai latinaistettu tai kreikkaa. Kullakin taksonilla on periaatteessa vain yksi laillinen oikea tieteellinen nimi, joka on vanhin sille kansainvälisesti hyväksyttyjen nimistösääntöjen mukaan annettu nimi. Jos taksonilla on muita, myöhemmin annettuja nimiä, ne ovat toisintonimiä eli synonyymejä ei siis "vanhoja" tai entisiä" nimiä ja niitä ei tule käyttää.  
  ARTIKKELIT
Sivulle / till sidan 2 ARTIKLAR