Jorma Koskinen, Pensasruusujen leikkaaminen 1  
Jorma Koskinen, Pensasruusujen leikkaaminen 2  
Jorma Koskinen, Pensasruusujen leikkaaminen 3  
Jorma Koskinen, Pensasruusujen leikkaaminen 4 ARTIKKELIT
   
PENSASRUUSUJEN LEIKKAAMINEN
 
Jorma Koskinen  
   
Uusia leikkausfilosofioita  
Lars-Åke Gustafsson esitti kirjansa Rosor för nordiska trädgårdar vuonna 2008 ilmestyneessä uudistetussa laitoksessa totutuista vanhoista leikkausohjeista poikkeavia tapoja hoitaa ruusuja. Koska hänen perustelunsa ja luvatut tulokset olivat niin houkuttelevia, päätin kokeilla ensin joidenkin ruusujen leikkaamista näillä uusilla tavoilla. Tarkoituksenani oli alun perin tehdä muutaman yleisen lajikkeen kanssa viisivuotinen koe. Samaan aikaan ostettuja saman pensasruusulajikkeen taimia istutettiin yhtaikaa vierekkäin samaan penkkiin ja hoidettiin muuten täsmälleen samoin, mutta niistä puolet jätettiin leikkaamatta tai leikattiin perinteisesti vain kuolleet ja vaurioituneet poistamalla. Toinen puoli leikattiin uudella tavalla. Mukana oli sekä kerran että uudelleen kukkivia pensasruusuja. Jo kolmantena kesänä uudella menetelmällä leikatut ruusut kasvoivat ja kukkivat huomattavasti voimakkaammin. Verrokkiryhmän ruusut olivat puolta pienempiä. Niiden kukinta kesti lyhyempään ja oli määrältään vaatimattomampaa. Samaan tapaan kuin lääkekoe joudutaan eettisistä syistä keskeyttämään, jos oikeaa lääkettä saavat paranevat mutta lumehoitoa saaneiden tila huononee, päätin kolmen kesän jälkeen keskeyttää leikkauskokeen epäinhimillisenä ja ryhtyä antamaan kaikille ruusuilleni uutta hoitoa.  
   

Sekä Amerikan ruususeura (American Rose Society) että Englannin kuninkaallinen puutarhayhdistys (The Royal Horticultural Society) ovat muuttaneet ruusujen leikkaussuosituksiaan. David Austinin taimisto antaa nettisivuillaan pensasruusuille myös samansuuntaisia ohjeita.

Menetelmää ei voida sellaisenaan soveltaa köynnösruusuihin.

 
   
Kerran kukkivan pensasruusun vuosikasvu  
Ensimmäisenä vuonna ruusuun kasvaa uusia pystyjä vuosiversoja kukinnan jälkeen loppukesällä. Kerran kukkivan lajikkeen vuosiversoon ei kasva sivuversoja eli oksia, jolloin se ei ensimmäisenä vuonna kuki. Pensaiden sanotaan kukkivan toisen vuoden versoilla, mutta itse asiassa tarkoitetaan, että kukkivat sivuversot puhkeavat vasta verson toisena kesänä. Toisena keväänä leikkaamaton verso kasvaa yksirunkoisena, ja sen päästä haarautuu muutama kukkiva lehtihaara. Niinpä kukinnan lisäämiseksi versosta leikataan kärjestä 30% pois eli siitä typistetään kolmannes, jolloin versosta haarautuu lajikkeesta riippuen kahdesta viiteen kukkivaa sivuversoa ja kukinta vastaavasti moninkertaistuu. Verso kukkii ensimmäisen kerran hyvin runsaasti. Kolmantena keväänä näitä edellisenä kesänä kasvaneita sivuversoja lyhennetään n. 30% niin, että niihin jää kahdesta kolmeen tervettä turvonnutta silmua, joista puhkeaa kukkivia (sivuverson) sivuversoja. Verso kukkii toisen kerran vielä melko runsaasti. Neljäntenä keväänä näitä edellisen kesän uusia sivuversoja lyhennetään myös noin 30%, jolloin niihin jää enää yhdestä kahteen silmua. Versot ovat ohuita eivätkä aina jaksa enää haarautua. Kaikki eivät kuki, mutta niitä on lukumääräisesti paljon. Verso kukkii kolmannen kerran, joskaan ei enää yhtä runsaasti kuin kahtena ensimmäisenä kukintavuonna. Menetelmää kutsutaan 30%:n säännöksi.
  Väärä silmu, leikkauskulma ja -korkeus.
   
Kolmannen kukkimiskesän eli versojen neljännen kesän jälkeen, verso on menettänyt elinvoimansa ja alkaa taantua. Verso poistetaan heti kukinnan päätyttyä tai viimeistään ennen talven tuloa. Kolmasti kukkinut verso katkaistaan maata myöten tai jos siihen on tyveltä puhjennut voimakaskasvuinen sivuverso, tämän uuden verson yläpuolelta. Sivuversoa kohdellaan sen jälkeen uutena vuosiversona. Jos poistettava verso jätetään ja sen annetaan keväällä vielä kasvaa täyteen uusia silmuja, menetetään leikkauksella suuri määrä kasvuvoimaa. Kasvin kannattaa mieluummin antaa käyttää voima muihin versoihin ja uuden vuosiverson puhkeamiseen.
  Väärä leikkauskulma ja -korkeus.
Leikkaamisen tavoite  
Leikkaamisella on ruusun kukintaan ja elinvoimaan kolme päätavoitetta:
– lisätä kevätleikkuulla saman vuoden kukintaa.
– saada harventamalla ruusu kasvattamaan uusia voimakkaita vuosiversoja, jotka lisäävät kukintaa seuraavina vuosina.
– pyrkiä siihen, että ruusussa on jatkuvasti tasaisesti yhden, kahden, kolmen ja neljän vuoden ikäisiä versoja, jotka kaikki kukkivat runsaasti eikä pensas kaljuunnu alhaalta, jolloin sitä ei tarvitse alasleikata. Jos ruusupensas on hyvinvoiva ja siinä on runsaasti eri-ikäisiä versoja, tulisi neljännestä ikävuodesta alkaen pensasruusuista vuosittain poistaa kolmannes tai neljännes vanhimmista versoista, riippuen siitä, kuinka leveä pensas halutaan kasvattaa. Vanhan verson poistaminen edistää uusien versojen puhkeamista.
  Oikea leikkauskohta ja leikkauskulma.
Kukinnan voimistuminen  
Kukkivien versojen leikkaamisella on kasvitieteellinen perusta, joka pohjautuu kasvuhormoni auksiinin käyttäytymiseen. Varressa hormoni hakeutuu verson kärkeen ja saa aikaan uutta kasvua. Jos verso katkaistaan, alkaa ruusu ikään kuin hädissään tuottaa runsaasti uutta auksiinia leikatun kohdan alapuolelle. Typistetystä versosta puhkeaa kahdesta kolmeen, lajikkeesta riippuen jopa viidestä seitsemään uutta sivuversoa, mikä moninkertaistaa kukkien määrän.
Samasta ilmiöstä on kyse kaaritaivuttamisessa eli Pegging down -menetelmässä, jossa verso sidotaan vaakatasoon, tai kärki taivutetaan kaarelle alas lähelle maan pintaa. Silloin kasvuhormoni pakenee kärjestä verson ylimpään kohtaan sen keskelle, josta puhkeaa useita pystyyn kasvavia uusia versoja ja kukinta lisääntyy merkittävästi.
   
Leikkausajankohdat  
Uusi virtaus ruusualalla on, että moni tekee kevätleikkaukset jo syksyllä. Useat englantilaiset ruusugurut suosittavat syksyä kevään sijaan, ettei kasvuvoimaa tuhlautuisi. Ajattelutavan mukaan paljon uutta kasvua, uusia silmuja, uutta versoa ja kenties jo puhjenneita lehtiä menee hukkaan viivästyneen leikkaamisen myötä. Kasvi joutuu leikkauksen jälkeen ikään kuin aloittamaan energiatuotannon alusta, vaikka energia olisi ollut parempi käyttää kukintaan. Leikkaamalla ruusut jo syksyllä ei uutta kasvua mene keväällä hukkaan ja kasvuvoimaa säästyy. Yhdysvaltojen ja Britannian lauhkeimmilla vyöhykkeillä ruusut muutenkin leikataan perinteisesti jo tammikuussa, kun ruusut ovat vielä täysin lepotilaisia. Suomessa moni on alkanut leikata ruusujaan jo maalis-huhtikuussa, mikä ajaa saman asian. Syksy juuri ennen talven tuloa on parempi ajankohta varsinkin kasvitautien kannalta, koska monet taudinaiheuttajat eivät tuolloin enää ole aktiivisia.  
   
Jorma Koskinen, Pensasruusujen leikkaaminen 2  
   
ARTIKKELIT