RUUSUJEN HOIDOSTA ARTIKKELIT
Lauri Korpijaakko  
   
ELINVOIMAA RUUSULLE  
Ruusutarhaa perustettaessa on aina hyvä sekoittaa maalajeja keskenään : savimaahan hiekkaa ja turvetta, hiekkamaahan turvetta ja savea ja turvemaahan kivennäismaata. Ja aina jos vain mahdollista lisätään eloperäistä ainesta kuten kompostia, karjanlantaa, hevosenlantaa, lehtipuuhaketta  yms. sekä kalkkia n. kilo / neliö mielellään kahdessa erässä hyvin sekoittaen sekä peruslannotetta ohjeen mukaan (n.100-150 g /neliö) Ja peruskuivatus kuntoon!  
Käytännössähän meillä lähes kaikilla on se tilanne, että haetaan tontilta sopivaa paikkaa uusille ruusuille. Tällöin omajuuriset pensasruusut eivät vaadi sellaista kaivamista kuin esim ryhmäruusut ( 50/ 50 cm kuoppa), vaan vähän pienempi kuoppa riittää. Perusmaahan sekoitetaan  esim. puutarhamultaa, kompostia, pitkävaikutteista lannoitetta (sarveislastua tms.), savimaahan- jos on - vermikuliittia tms. sekä hiukan syyslannosta ja maltillisesti tuhkaa tai kalkkia. Liika kalkki juuriston välittömässä läheisyydessä aiheuttaa liian korkean PH:n ja mm. raudan, boorin, mangaanin ja kuparin puutosta ja siitä johtuvaa kloroosia (vaaleanvihreää väriä ja epämuotoisia lehtiä). Ja jos haluaa laittaa väkevämpiä lannoitteita ( kuten vähänpalanutta karjanlantaa) ne pitää sijoittaa mahdollisimman kauas nuoresta juuristosta. Ruusupenkin on hyvä olla vähän kohollaan. Riittävä kasvutila on varattava sillä ruusut kasvavat yllättävän isoiksi!
  'Papula'
RUUSUPENKKI SÄILYTETTÄVÄ ELÄVÄNÄ  
Lyhyellä tähtäimellä katekankaat ja muovit suojaavat rikkaruohottumiselta ja liialta haihtumiselta mutta kun eloperäiset ainekset melko nopeasti hajoavat ( typeksi kasveille ja hiilidioksidiksi ilmaan) myös humus häviää (puutarhamullastakin jää vain hiekka). Siksi maan elävänä ja kasvuvoimaisena pitämiseksi tarvitaan aina lisää eloperäistä ainesta joka ruokkii bakteereja ( jopa satoja miljoonia maagrammaa kohden), sieniä ja pieneliöitä jotka elintoiminnoillaan edistävät kasvien viihtymistä.  
Parhaita kateaineita ovat komposti ja maatunut karjanlanta. Pari senttiä riittää -yli viisi senttiä haittaa jo maan lämpenemistä. Jos niitä ei ole tarpeeksi saatavilla voidaan käyttää myös ruohosilppua, haketta, olkea, puutarhamultaa, turvetta ym. Ja niin vielä yksi hyvä:  seuralaiskasvit! Pääasia on, että eloperäistä materiaalia on juuriston suojana kuivumista vastaan ja ravinnon lähteenä pieneliöille. Jos käytetään vähätyppisiä katteita on niiden lahoamisessa käyttämä typpi korvattava lannoitteella. Jos käytetään soraa, hiekkaa, sanomalehtiä tms. haihtumisen estämiseksi ja rikkojen torjumiseksi olisi niidenkin sekaankin hyvä lisätä eloperäistä ainesta. Jos materiaalista on puutetta niin parhaat aineet nuorille - vanhat ruusupensaat tuottavat jo itsekkin melkoisesti kariketta ym.
  'Onni'
KASIAISET KERTOVAT TERVEESTÄ MAASTA  
Kastemato on hyödyllinen eläin, joka maata kaivamalla lisää ilmavuutta, kuohkeutta ja kasvijätteiden lahoamista. Millään muulla ei saada aikaiseksi sellaista käytävien järjestelmää jonka kastemadot tekevät kunhan niille annetaan hyvät olosuhteet eli kate ja eloperäistä jätettä, sopiva PH ja kosteuttta. Ne kuljettavat hiilidioksidin pois maasta ja vievät happea tilalle Ja tekee maasta vettä läpäisevän syväjuurisille ruusuille. Ne jättävät päivittäin painonsa verran hyvää lantaa maahan. Kun hyvässä maassa on n.20 kasiaista neliöllä ne tuottavat vuodessa n. kolme kiloa lantaa neliömetrille vuodessa (= 30 tonnia hehtaari).
  'Undi'
SEURAA RUUSUILLE  
Kastematoja on eniten laidunmailla ja puistoissa ja muilla pysyvästi kasvispeitteisillä alueilla kuten puutarhoissa. Kasvien jatkuvasti uudistuva ja syvälleulottuva juuristo pitää maan kauttaaltaan elävänä ja monimuotoisena ja siten ravinteikkaana ja kuivuuttakestävänä.
Pienille ruusuille voi istuttaa runsaasti kevätkukkijoita ja matalia perennoita ja luonnonkukkia. Vähän varttuneemmille monipuolisesti kunkin värisävymieltymyksen mukaan isompia seuralaiskasveja. Maan kannalta ovat parhaita lyhytikäiset ja syväjuuriset kasvit kuten tulikukat, salkoruusut, sormustinkukat ja typpeä maahan luovuttavat palkokasvit. Erityisen hyviä ovat mailaset joiden juuret ulottuvat jopa puoleentoista metriin eivätkä ne silti ole kovon varjostavia. Ks. lisää seuralaiskasveista Suomalainen Ruusukirja s. 43-44.
  'Aliénor d'Aquitaine'
LANNOITA KOHTUULLISESTI  
Puuntuhka on paitsi nopeavaikutteinen kalkitusaine myös kaikkia ravinteita paitsi typpeä sisältävä hyvä lannoite, joka kannattaa levittää tasaisesti kaikille kasveille eikä kasapäin. Jos versojen kasvu ei ole yltänyt vanhojen versojen yli on hyvä lisätä varhain keväällä puutarhan yleislannosta tai kanankakkaa. Jos kanankakkaa on jo käytetty myyrientorjuntaan ennen lumen tuloa pitää se otta huomioon kevätlannoituksessa. Jos kevätlannoitus on ollut varovaista voidaan heinäkuun lopulla lisätä syyslannosta kohtuullisesti - n. kourallinen  pensaalle.
Typpilannoituksessa tehdään helposti eniten virheitä. Liika typpi heikentää talvenkestävyyttä ja saa aikaiseksi kohtuuttoman runsasta versojen kasvua mikä vain lisää leikkaustarvetta. Jo hyvästä katteesta ja juurimassasta vapautuu n. 20 kg typpeä hehtaarille vuodessa eli lähellä isojenkin ruusujen tarvetta.
  'Ainola'
Kalkitus on myös hiukan ongelmallista. Liikakalkitus on vaarana erityisesti karkeammilla mailla. Toisaalta kalkki kulkee savimailla vain n.viisi senttiä vuodessa eli jos peruskalkitus on jäänyt vajaaksi sitä on syväjuurisille ruusuille vaikea korvata. Toisaalta ravinteiden heikompi kulkeutuminen ei ole suuri ongelma kun ne silloin jäävät varastoon. Jos tuhkaa ei ole, on syytä lisätä kalkkia parin vuoden välein pari kourallista koko juuristoaluelle.
  'Ilari Aleksanteri'
NUORILLE ¨VETTÄ  
Vastaistutetut ruukkutaimet ja varsinkin juurivesat tarvitsevat runsaan kastelun viikottain. Vanhemmat ruusut kestävät syväjuurisina varsin hyvin kuivuutta, mutta jos syyskukinnasta halutaan runsaampaa, kuivina kesinä pitää niille antaa kertakasteluna vähintään kolme ämpärillistä kerralla ( litra sentille)  
   
SOPIVASTI LEIKATAAN  
Ruusujen leikkaamiseen tarvitaan kunnon välineet. Pitkävartinen vetoleikkuri, jolla saa myös vedettyä leikatut versot pois pensaista, on tarpeen sekatöörin lisäksi. Ja vahvoja kuivia versoja varten saha. Lisäksi vahvimmat mahdolliset rukkaset. Huhti-toukokuulla poistetaan  kuolleet ja kärsineet versot terveeseen kasvuun asti. Lisäksi leikataan uuden kasvun jouduttamiseksi pensaan sisään jääneitä vanhoja versoja ja edelliskesänä latvuskerroksen alle jääneitä vuosiversoja. Harvakasvuisia pensaita ei juuri tarvitse leikata, mutta reheväkasvuisista kuten valamonruusu voi leikata kaikki vanhat versot pois. Ränsistyneet vanhat pensaat  voi uudistaa leikkamalla niistä kukinnan jälkeen kaikki vanhat versot ja harventaa heikompia uusia versoja.
  Rosa glauca 'Nova'
 KUKIN TEHKÖÖT TAVALLAAN  
Tässä oli joitakin ohjeita ja kukin voi niitä soveltaa kokemustensa ja tietämyksensä mukaan. Eri hoitotavoista on myös mukava keskustella kun taas kesällä tapaamme toisiamme ruusupensaiden lomassa!  
   
   
Antoisaa ruusujen kukintaa  
t. Lauri Korpijaakko  
   
ARTIKKELIT