SIVU 1 , SIVU 2 TAKAISIN
   

Sirkka Juhanoja:

 

Salaperäiset kirkonruusut

 
Kuvat: Sirkka Juhanoja  
 
 "Tähkäpuisto"
 
 Ruusunlehden viime numerossa oli mielenkiintoiset ja perusteelliset saksalaiset kirjoitukset kirkonruusuista. Näitä kuvauksia voi nyt verrata meillä tehtyihin kirkonruusuhavaintoihin.
MTT:n pellolle Piikkiöön kerätyissä löytöruusuissa on kirkonruusuja melko vähän, vain viisi kantaa. Näitä kaikkia on kasvatettu 12 yksilöä yhtäläisissä olosuhteissa usean vuoden ajan, ja havaintoja on tehty kaikkina kesinä. Lisäksi pensaat ovat olleet Pohjois-Pohjanmaalla Ruukissa vastaavalla tavalla kenttäkokeissa vuotta lyhyemmän ajan. Ulkonäkö- ja menestymishavaintojen perusteella näistä ruusuista on muodostunut jonkinlainen näkemys. Lisätietoa on haettu niin monesta kokoelmasta kuin on ehditty käydä melko lyhyenä kukinta-aikana. Näitä paikkoja ovat Simolan rosario Klaukkalassa, Kaarinan Veteraanipuisto, Tähkäpuisto Turussa ja Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa.
 
 Löytöruusuaineistossa on selvästi kahta tyyppiä kirkonruusuja. Nimitetään näitä nyt vaikkapa eteläiseksi ja pohjoiseksi tyypiksi. Eteläinen tyyppi on melko roteva, pitkiä vahvoja versoja kasvattava, alhaalta piikkinen, nuorista osista piikitön pensas, jolle on ominaista ainakin avoimella paikalla versojen kaatuileminen ja murtuminen tyveltä. Lehdet ovat harmaanvihreät, himmeät, leveälehdykkäiset. Kukat ovat suuria, epäsäännöllisesti kerrannaisia, kerrannaisuuden aste vaihtelee eri kukissa. Osa terälehdistä muodostaa usein keskustaan sykerön. Toisinaan kukka aukeaa täysin, ja voimakkaan keltaiset heteet erottuvat selvästi. Terälehdet ovat melko ohuet, ja sade vioittaa niitä helposti. Sateisella säällä kukat eivät aina aukea kunnolla. Kukanväri on selvästi lilasävyinen sinipunainen, ja usein terälehdissä on valkoinen juova. Kukat tuoksuvat melko voimakkaasti. Kukkapohjus on paksu, päärynänmuotoinen, tyviosastaan nystykarvainen. Myös verholehdissä ja kukkaperässä on nystykarvoja. Kiulukoita ei ole Piikkiössä tavattu. Kukinta on runsas, ja se alkaa heinäkuun puolivälin paikkeilla. Pensas kasvattaa juurivesoja. Pensaat ovat jossakin määrin alttiita versotaudille, joka esimerkiksi kesällä 2005 sai aikaan kokonaisten versojen näivettymisen ja ruskettumisen. Sienitauti ilmenee tummina laikkuina varressa. Pensaiden talvenkestävyys on hyvä, vaikka Ruukin ankarissa vähälumisissa talvissa on talvivaurioita tullut jonkin verran.
 
 Eteläistä kirkonruusua Piikkiön kokeissa ovat edustaneet Fiskarsista kotoisin oleva ruusu ja Mäntyharjulta saatu vanha ruusu. Nämä ovat ulkoisten ominaisuuksien perusteella aivan samanlaiset. Muissa kokoelmissa tehtyjen vertailujen perusteella samanlaista ruusua on Ruissalossa Paraisilta, Kuusistosta ja Fiskarsista talteen otettuna sekä Tähkäpuistossa. Simolan kokoelman "Hovi", "Hämeenkyrö" ja "Nurminen" (Helsinki) ovat samannäköisiä. Kukka-, kukkapohjus-, lehti- ja kasvutapakuvauksen perusteella tämä ruusutyyppi muistuttaa hyvin paljon Marita Protten kuvaamaa Rosa _ francofurtana ­ruusua. Tätä eteläistä kirkonruusutyyppiä voisi varmasti kasvattaa samalla tavalla säleikössä kuin Goethe aikoinaan. Osa tätä tyyppiä edustavista havainnoiduista ruusuista on ollut nimettyinä 'Agatha'-nimellä.
 1. Eteläinen kirkonruusutyyppi kasvattaa pitkiä voimakkaita versoja, joita voisi ohjata kasvamaan säleikössä.
"Fiskars
"Mäntyharju
"Tähkäpuisto
"Tähkäpuisto
Rosa 'Agatha' Fiskars; Ruissalo
Rosa 'Agatha' Kuusisto, Räfsnäs; Ruissalo)
 
 "Fiskars"
 "Mäntyharju"
    
SIVU 2