Ruusunlehden viime numerossa
oli mielenkiintoiset ja perusteelliset saksalaiset kirjoitukset
kirkonruusuista. Näitä kuvauksia voi nyt verrata meillä
tehtyihin kirkonruusuhavaintoihin.
MTT:n pellolle Piikkiöön kerätyissä löytöruusuissa
on kirkonruusuja melko vähän, vain viisi kantaa. Näitä
kaikkia on kasvatettu 12 yksilöä yhtäläisissä
olosuhteissa usean vuoden ajan, ja havaintoja on tehty kaikkina
kesinä. Lisäksi pensaat ovat olleet Pohjois-Pohjanmaalla
Ruukissa vastaavalla tavalla kenttäkokeissa vuotta lyhyemmän
ajan. Ulkonäkö- ja menestymishavaintojen perusteella
näistä ruusuista on muodostunut jonkinlainen näkemys.
Lisätietoa on haettu niin monesta kokoelmasta kuin on ehditty
käydä melko lyhyenä kukinta-aikana. Näitä
paikkoja ovat Simolan rosario Klaukkalassa, Kaarinan Veteraanipuisto,
Tähkäpuisto Turussa ja Turun yliopiston kasvitieteellinen
puutarha Ruissalossa. |
| |
| Löytöruusuaineistossa
on selvästi kahta tyyppiä kirkonruusuja. Nimitetään
näitä nyt vaikkapa eteläiseksi ja pohjoiseksi
tyypiksi. Eteläinen tyyppi on melko roteva, pitkiä
vahvoja versoja kasvattava, alhaalta piikkinen, nuorista osista
piikitön pensas, jolle on ominaista ainakin avoimella paikalla
versojen kaatuileminen ja murtuminen tyveltä. Lehdet ovat
harmaanvihreät, himmeät, leveälehdykkäiset.
Kukat ovat suuria, epäsäännöllisesti kerrannaisia,
kerrannaisuuden aste vaihtelee eri kukissa. Osa terälehdistä
muodostaa usein keskustaan sykerön. Toisinaan kukka aukeaa
täysin, ja voimakkaan keltaiset heteet erottuvat selvästi.
Terälehdet ovat melko ohuet, ja sade vioittaa niitä
helposti. Sateisella säällä kukat eivät aina
aukea kunnolla. Kukanväri on selvästi lilasävyinen
sinipunainen, ja usein terälehdissä on valkoinen juova.
Kukat tuoksuvat melko voimakkaasti. Kukkapohjus on paksu, päärynänmuotoinen,
tyviosastaan nystykarvainen. Myös verholehdissä ja
kukkaperässä on nystykarvoja. Kiulukoita ei ole Piikkiössä
tavattu. Kukinta on runsas, ja se alkaa heinäkuun puolivälin
paikkeilla. Pensas kasvattaa juurivesoja. Pensaat ovat jossakin
määrin alttiita versotaudille, joka esimerkiksi kesällä
2005 sai aikaan kokonaisten versojen näivettymisen ja ruskettumisen.
Sienitauti ilmenee tummina laikkuina varressa. Pensaiden talvenkestävyys
on hyvä, vaikka Ruukin ankarissa vähälumisissa
talvissa on talvivaurioita tullut jonkin verran. |
| |
| Eteläistä kirkonruusua
Piikkiön kokeissa ovat edustaneet Fiskarsista kotoisin
oleva ruusu ja Mäntyharjulta saatu vanha ruusu. Nämä
ovat ulkoisten ominaisuuksien perusteella aivan samanlaiset.
Muissa kokoelmissa tehtyjen vertailujen perusteella samanlaista
ruusua on Ruissalossa Paraisilta, Kuusistosta ja Fiskarsista
talteen otettuna sekä Tähkäpuistossa. Simolan
kokoelman "Hovi", "Hämeenkyrö"
ja "Nurminen" (Helsinki) ovat samannäköisiä.
Kukka-, kukkapohjus-, lehti- ja kasvutapakuvauksen perusteella
tämä ruusutyyppi muistuttaa hyvin paljon Marita Protten
kuvaamaa Rosa _ francofurtana ruusua. Tätä
eteläistä kirkonruusutyyppiä voisi varmasti kasvattaa
samalla tavalla säleikössä kuin Goethe aikoinaan.
Osa tätä tyyppiä edustavista havainnoiduista ruusuista
on ollut nimettyinä 'Agatha'-nimellä. |
|
1. Eteläinen kirkonruusutyyppi kasvattaa
pitkiä voimakkaita versoja, joita voisi ohjata kasvamaan
säleikössä.
"Fiskars
"Mäntyharju
"Tähkäpuisto
"Tähkäpuisto
Rosa 'Agatha' Fiskars; Ruissalo
Rosa 'Agatha' Kuusisto, Räfsnäs; Ruissalo) |
 |
| "Fiskars" |
 |
| "Mäntyharju" |
|
