Sirkka Juhanoja DNA-1, DNA-2, DNA-3
Onko löytöruusuilla selvät sormenjäljet –
paljastaako DNA salaisuuden
 
  ARTIKKELIT

Kymmenen vuotta sitten MTT:n puutarhatutkimuksessa Piikkiössä alkoi löytöruusuprojekti. Tiedettiin, että eri puolilla maata tavataan pitkään menestyneitä, näyttäviä, mutta kasvuvaatimuksiltaan vaatimattomia pensasruusuja. Näistä osa oli jo otettu tuotantoon, mutta nimistö oli kovin vaihtelevaa. Viikin kampukselle kasvinjalostaja Peter Joy oli kerännyt hienon kokoelman pensasruusuja. Monien ruusujen alkuperä oli tuntematon, ja alkuperäinen nimi hukassa. Monien löytöjen arveltiin edustavan jotakin vanhaa viljelylajiketta, osan olevan siementaimia tai silmumutaatioina syntyneitä. Tilanteen selkiinnyttämiseksi oli tarpeen tehdä vertailevat kokeet yhtenäisissä pelto-olosuhteissa, joissa ympäristö vaikuttaa samansuuntaisesti kaikkiin vertailtaviin ruusuihin. Aineisto istutettiin Piikkiöön pellolle vertailukokeeseen, ja vähän pienempänä toiselle MTT:n toimipaikalle, Ruukkiin Pohjois-Pohjanmaalle.

 
   
Aineiston perustana oli Viikin ruusukokoelma, mutta siihen saatiin täydennystä eri puolilta. Monet ruususeuralaiset osallistuivat aineiston keruuseen, ja monet ovat käyneet katsomassa koekenttää Piikkiössä. Koska löytöruusuja on monissa eri ruusuryhmissä, aineistoa jouduttiin rajaamaan ryhmiin, joista käytettiin työnimiä ”kartanoruusut”, ”kirkonruusut”, ”kerrannaiset metsäruusut”, ”valamonruusu” ja ”papulanruusu”. Näistä ruusuista on kirjoitettu ja puhuttukin jo aika monta kertaa (mm. Ruusunlehti 4/2003, 1/2006, 3/2007, 2/2009, 4/2010). Lähes aina on jouduttu toteamaan, että kunpa voisi tehdä molekyylitason tunnistusta eli käyttää ns. DNA-sormenjälkiä samanlaisuuden tai erilaisuuden osoittamiseen ja jopa sukulaisuussuhteiden arvioimiseen. Tämän tekniikan käyttö tuli mahdolliseksi joidenkin ruusuryhmien osalta kasvigeenivaraohjelman osana.
  'Ukkeli'
   
Kasvigeenivaraohjelman tehtävänä on säilyttää Suomessa pitkään viljelyssä ja käytössä olleet kasvien geenivarat tulevia tarpeita varten. Suojelua varten nämä kasvit pitää tunnistaa ja kuvata. Geenivarakasveista saadaan myös arvokasta aineistoa taimituotantoon ja kestäviä kasveja käyttöön.