Leena Hämet-Ahti: Villiruusuista

Sivulle 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10

  ARTIKKELIT
Ruusut ovat verraten helposti ryhmiteltävissä kahdeksi ekologialtaan ja myös synnyltään erilaiseksi ryhmäksi: villiruusut ja puutarharuusut. Nykyisten villiruusujen lajiutumiseen ihminen ei ole ollut vaikuttamassa. Puutarharuusujen taustalla on aina ihminen: ne ovat ihmisen tahallisen tai tahattoman toiminnan tuloksena villiruusuista syntyneitä. Niitä ei sellaisinaan luonnosta tunneta. Villiruusuille kuten kaikille kasvilajeille on ominaista muuntelu: saman lajin siemenistä syntyneet yksilöt ovat harvoin täysin samanlaisia. Kasvullisesti (pistokkaista, juurivesoista ja ­rönsyistä, silmuista) lisätyt eli kloonatut ovat tietysti emoyksilön kaltaisia. Laaja-alaisissa ruusulajeissa eri alueitten yksilöiden väliset ulkonäköerot voivat olla niin suuria, että voidaan käyttää lajinsisäistä luokitusta eli erottaa eri asteisia rotuja: alalajit (subsp.), muunnokset (var.) tai muodot (f.). Esimerkiksi nutkanruususta, Rosa nutkana, joka kasvaa läntisessä Pohjois-Amerikassa Alaskasta Pohjois-Kaliforniaan, on erotettu kaksi muunnosta: var. nutkana levinneisyysalueen länsiosassa ja var. hispida itäosassa.
Useimmat puutarharuusut ovat lajikkeita, joiden yksilöt ovat täysin toistensa kaltaisia: jokainen ruusulajike on tavallisesti yhtä ainoaa kloonia eli yhdestä ainoasta yksilöstä kasvullisesti lisätty.
 
Ruusuja on koko Pohjoisella pallonpuoliskolla viileässä, lauhkeassa ja lämpimässä ilmastovyöhykkeessä, mutta kuumasta tropiikista ne puuttuvat. Runsain ruusulajisto on Kiinassa. Suomessa voidaan kasvattaa viileän eli boreaalisen vyöhykkeen ja lauhkean eli temperaattisen vyöhykkeen pohjoisosien lajeja.  
Nimettyjä ruusulajeja on kirjallisuudessa n. 1300! (Huom.! tässä eivät ole mukana rodut eivätkä lajikkeet!). Suurin osa näistä ruusujen lajinimistä on toisintonimiä eli synonyymejä. Todelliseksi lajiluvuksi arvioidaan nykyään enintään 250. Niistäkin osa on ihmisen toiminnan piirissä tahattomasti syntyneitä risteymiä, joita ei tunneta luonnosta. Villiruusujen eli luonnossa esiintyvien määrä lienee 130-200.  
Villiruusut artikkelin aiheena ei ole aivan yksinkertainen asia, sillä uusin koko maailman ruusut esittelevä Lindleyn monografia (Rosarum Monographia) ilmestyi 1820 eli on yli180 vuotta vanha. Sen jälkeen villiruusurintamalla on tapahtunut paljon, mutta nykyistä tietämystä ei ole koottu yhteen teokseen. Ymmärrettäväksi asian tekee jo nuo pitkälti toistatuhatta lajinimeäkin: niiden merkitys pitäisi monografian teon yhteydessä selvittää. Muista vaikeuksista mainittakoon Itä-Aasian vielä tutkimattomat osat ja koiranruusujen lopullisesti ratkaisematon käsittelytapakin.  
Tämän esityksen rungoksi on valittu eräs ruusu-suvun sisäinen luokitus. Siinä
suku jaetaan neljäksi alasuvuksi, joista kolmessa on vain pari lajia kussakin. Suomessa menestyvät villiruusulajit kuuluvat alasukuun Rosa, jossa on 10 tai 11 sektiota. Kaikki kasviluokitukset ­ tämäkin ­ ovat luonnottomia, ihmisen tekemiä, eikä niissä ole koskaan ehdotonta totuutta. Luonnossa ei ole sukuja eikä lajeja vaan erilaisia kasviyksilöitä, joita me ihmiset yritämme pakottaa jonkinlaiseen järjestykseen.
 
Niiden alasukujen ja sektioiden nimet, joissa ei tiettävästi ole Suomeen soveltuvia villiruusuja, ovat sulkeissa. Synonyymejä eli toisintonimiä on mukana esimerkkeinä. Alasukuja, sektioita ja ryhmiä erottavia tuntomerkkejä ei tässä esitetä.  
   
Sivulle 2  
   
ARTIKKELIT