Erich Unmuth: Rudolf Geschwind

Kuvat: Erich Unmuth

Sivut 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7

Rudolf Geschwind syntyi 29.8.1829 Hrdlessä Teplitzissä, nykyisessä Teplicessä Tsekissä. Hän opiskeli 2 vuotta Prahan yliopistossa ja suoritti opintonsa menestyksellisesti loppuun (an der Bergbau- und Forstakademie) Schemnitzissä, nykyisessä Banska Stiavnicassa Slovakiassa v. 1852.
Hän työskenteli ensin kirjurina Schemnitzin metsänhoitovirastossa ja
toimi sitten vuoteen 1867 asti metsänhoitajana monissa paikoissa nykyisessä
Italiassa, Ukrainassa, Unkarissa, Tsekissä, Slovakiassa ja Puolassa.
Vuodesta 1872 hän oli kaupunginmetsänhoitaja Karpfenissa, nykyisessä Krupinassa, Slovakiassa, jossa hän kuoli v. 1910.
Koko elämänsä ajan hän harrasti kasvienjalostusta. Ruusunjalostuksessaan Gechwind pyrki erityisesti yhdistämään kestävyyden, terveyden, kasvuvoiman, runsaskukkaisuuden ja tuoksun.
Hänen "pohjoismaisiksi ruusuiksi" (Nordlandrosen) nimittämänsä puistoruusut
ovat verrattavissa muihin koristepensaisiin.
 
Hän kirjoitti paljon artikkeleita sekä neljä kirjaa, mm. Ruusun jalostaminen ja siemenestäkasvatus ('Die Hybridation und Sämlingszucht der Rose') vuodelta 1864. Ensimmäistä kertaa saksalaisella kielialueella kuvattiin huolellista vanhempien valintaa ja saatujen siementaimien ankaraa karsintaa tienä tulevaisuuden ruusunjalostukseen. Lisäksi Geschwind kiinnitti huomiota kestävien, Keski-Eurooppaa kylmenniltä seuduilta peräisin olevien villiruusujen kuten R. rugosan, R. arkansanan, R. blandan, R. nutkanan, R. aciculariksen lähes käyttämättömiin hyviin puoliin.  
Jalostustyössään hän sai 1890-luvun keskivaiheilta lähtien n. 6000 siementainta vuodessa. N. 150 lajiketta päätyi kauppaan, mm. Peter Lambertin levittämänä. Kuuluisuutta Geschwind sai ruusuillaan v. 1886 Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa hänen jalostamansa ruusut herättivät huomiota nimellä "unkarilaiset köynnösruusut". Jotkut näistä ruusuista ovat säilyneet tähän päivään asti Roseraie de l'Haÿssa, suuri määrä hänen myöhemmin jalostamiaan ruusuja on Europarosariumissa Sangerhausenissa.  
Geschwindin kuollessa v. 1910 hänen ruusukokoelmansa käsitti noin 6000 nimetöntä siementainta. Ruusut siirrettiin Marie Henriette Chotekin omistamaan Dolna Krupaan, joka oli silloin Euroopan suurin ruusutarha. Tämä ruusukokoelma tuhoutui lähes kokonaan 1930-luvulla ja varsinkin toisen maailmansodan aikana.  
Geschwindin kuuluisimmat ruusut ovat 'Gruss an Teplitz', joka vielä nykyäänkin on parhaita tummanpunaisia ryhmäruusuja sekä kestävimpiin tummanpunaisiin pensasruusuihin kuuluva 'Zigeunerknabe', joka tunnetaan myös nimellä 'Gipsy Boy'.
   
Sivulle 2 TAKAISIN