Aimo Nummi:

Kaarlo Vanamon puutarhan ruusulajikkeita

vuosina 1902 03.

(Suomen Ruusulehti 2/1994)

1, 2, 3, 4, 5, 6

Sammattilainen puutarhuri Kaarlo Bergman (18731925), myöhemmin Kaarlo Vanamo, oli vuosisadan alun tunnetuimpia puutarhamiehiä. Hän oli hyvin tuottelias puutarhakirjailija. Vuodesta 1905 lähtien hän kirjoitti parikymmentä puutarha- ja mehiläishoitokirjaa. Sen ohella Vanamo toimi lehtien avustajana ja Lahdessa asuessaan Lahtilehden toimittajana. Myös järjestötoimintaan hänellä riitti aikaa.

Kaarlo Vanamo perusti Ulvilan (nyk. Porin) Uudellekoivistolle vuonna 1900 kauppapuutarhan, jonka nimi oli 'Huvila Flora'. Porissa, Yrjönkatu 9:ssä, hänellä oli kukkakauppa ja lisäksi monenlaista muutakin toimintaa. Satakuntalehdessa huhtikuun 30. päivänä vuonna 1903 olleessa Huvila Floran ilmoituksessa oli seuraava teksti:

 
"Piirustuksia ja kustannusehdotuksia puutarhoihin ja kasvihuoneisiin. Istuttaa ja hoitaa hautoja ja puutarhoja. Kaikenlaisia ammattiin kuuluvia neuvoja annetaan ja matkustetaan maaseudulle. Kukkivia ja lehtikasveja. Monivuotisia kukkakasveja. Puita ja pensaita. Siemeniä ja taimia. Seppeleitä ja kukkavihkoja, jardinieereja ym. kukkatöitä. Juhlahuoneustoja ja ruokapöytiä koristetaan. Metalliseppeleitä ym ym.  
Tähän puutarhaan tuli syksyllä 1902 puutarhatöihin köyliöläinen torpparinpoika Emil Erland Nummi (s. 1878), joka samoihin aikoihin otti sukunimekseen Valtonen. Hän lienee pitänyt puutarhatöistä ja näyttää ottaneen työnsä harjoitteluna, sillä hän teki muistiinpanoja Huvila Floran puutarhatöistä marraskuun alusta 1902 huhtikuun loppuun 1903. Nämä muistiinpanot "Tärgeimmistä Puutarha töistä Huvila Florasa" ovat säilyneet hänen kotiseudullaan Köyliössä. Näistä, varsin tarkoista päivittäisistä muistiinpanoista, saa hyvän kuvan sen talvikauden viljelystä Kaarlo Vanamon puutarhassa ja ne ovat samalla muistona erään "suureen länteen" muuttaneen siirtolaisen viimeisestä työpaikasta kotimaan kamaralla. Emil Valtonen muutti siirtolaisena Amerikkaan luultavasti keväällä 1903. Sinne olivat menneet jo aikaisemmin monet samanikäiset nuoret hänen kotipitäjästään. Päätös oli ilmeisesti helppo tehdä, sillä perillä oli tuttuja, jo jotenkin työelämään sijoittuneina. Suomessakin asiat järjestyivät helposti. Kevättalvella 1903 oli Satakuntalehdessä usein siirtolaislaivojen aikatauluja ja myös toimistot, jotka järjestivät paperit kuntoon, tarjosivat palvelujaan.  
Sivulle 2  
ARTIKKELIT