'Papula'
K-725

 
Papulanruusu tuotiin Pohjois-Saksasta Viipurin Papulan kartanoon 1860-1880.  
Terälehtiä 15 täysikokoista, päistä syvään halkoista kehänä ympärillä, sisustan täyttävät kapeat ja lyhyet, joita on viidestä ylöspäin. Kaikkiaan jopa kolmisen kymmentä, heteet ja emit kamppailevat siellä keskellä. Emien tilalla voi olla lehtimäinen kimppu. Suurta vaihtelua samankin pensaan sisällä. Kukka 4-6 cm, pysyy kauan pallomaisena. Väri tasaisesti levinnyt vaaleanpunainen, voimakkain terälehden keskikohdalla. Nuppu ja kukkaperä kaljut, verholehden päässä viiden millin lehtiliuska. Kiulukka pyöreä, usein vähän vino ja laiha, verholehdet nippuna eteenpäin, usein kukkaperä kiulukan puolelta turvonnut. Tiivis, tiheä pensas, yleensä alle puolitoistametrinen, valoon kurottuessaan kaksimetrinenkin. Pienehkö lehti, lehtiruoti aina alta piikikäs.

Viikissä on Hyrylästä löydetty ja Meilahdessa ainakin Koeben 'Else'-kanta. Viikissä myös 'Double Blush' Tanskasta Löveltä, joka mielestäni on identtinen.
Tätä on löytöruusuna Saksassa ja Pohjoismaissa. En tiedä, onko Graham Thomasin 'Double Blushiksi' ristimä ruusu tämä sama. Mistä hän sai sen, vanhalta kaverilta Valdemar Peterseniltä Tanskasta? Vai päinvastoin? Schalin ei löytänyt papulanruusua Englannista 30-luvulla, ei myöskään ruusua nimeltä 'Double Blush'. McMurtrien kitjassa on nimetön ruusu em. Cockerin taimiston omistajan puutarhasta, joka voisi sopia papulanruusuksi, erityisesti syvään halkoisten terälehtiensä ja litteätyvisten piikkiensä perusteella. Taimistonpitäjän tarhassa voisi kasvaa ulkomailtakin tuotu ruusu, esimerkiksi ranskalainen lajike? Kuulin, että papulantuusua olisi ruvettu lisäämään Suomessa.
   

Hyvin papulanruusun näköinen on norjalainen löytöruusu "Husmoderrose", samoin Pohjois-Saksasta tällä vuosisadalla löytynyt pimpinellifolia 'Staffa', jota esitellään Gerda Nissenin kirjassa "Alte Rosen" (9. painos 1995).

Papulanruusu on sikäli mielenkiintoinen, että se ei näytä olevan Länsi-Euroopassa kovin tunnettu. Bengt Schalin itse sanoo pimpinellaruusujen olevan hänen erikoisia suojattejaan ("Pimpinellrosor", Finska Trädgårdsodlaren 1939 ) ja hän tunsi hyvin englantilaisen puutarhamaailman. Hän luettelee Englannista niin 'Staffan' ja 'Lismooren' "pallomaisina vaaleanpunaisina (skära)". Silti hän sanoo samassa artikkelissa: "Mielelläni haluaisin nimetä sen pienikukkaisen, pallomaisen, vaaleanpunaisen (skära) pimpinellaruusm, jota toisinaan löytää todella vanhoista puutarhoista, mutta kukaan ei tunnu sitä tietävän. En ole myöskään saanut sitä millään niistä nimista, joita ulkomaiset taimistot tarjoavat." Ei liene epäilystä, että tämä vanhojen puutarhojen pikku ruusu oli juuri papulanruusu ja että Schalin ei hyvistä edellytyksistään ja aktiivisista yrityksistään huolimatta löytänyt sitä sen paremmin englantilaisista puutarhoista kuin Länsi-Euroopan taimistoiltakaan. Lisäksi käy selvästi ilmi, että se 'Staffa', johon hän Englannissa tutustui, ei hänen mielestään ollut tämä kotimaan tuntematon vaaleanpunainen.
Voisiko papulanruusu olla Freundlichin 'Carnea Multiflora'!!!

Ongelmana on aikataulu. Freundlichista tuli hovipuutarhuri 1848 ja hänen sanottiin kiinnostuneen iuusuista 1853 (Jacob, Grimm, Grimm ja Müller: Alte Rosen und WiIdrosen, 1992). Regel kirjoitti artikkelinsa Freundlichin ruusuista 1862.

Papulanruusu puolestaan saapui Viipuriin Saksasta, jossa se tunnettiin "helluntairuusuna" joko Hermann Zeidlerin tai hänen vaimonsa kotipuolessa. Hermann Zeidler oli Viipurissa jo 1850-luvulla ja avioitui vuonna 1860. Pariskunta jäi pysyvästi Suomeen, mutta emme tiedä, tunsivatko he ruusun jo ennen tuloaan vai toivatko he sen myöheminin joltain matkaltaan. Edellinen mahdollisuus tuntuu luultavalta, ja silloin tuskin on kysymys Freundlichin ruususta. Se tuskin olisi ehtinyt kotiutua "helluntairuusuksi" Saksaan ennen vuotta 1860, vaikka ei se tietysti aivan mahdotontakaan ole.

Ellei Skotlanti tai Pietari, jää jäljelle Ranska, jossa esimerkiksi suuri jalostaja Vibert kasvatti paljon pimpinellaruusuja 1820-luvulla. Häneltä on peräisin myös neidonruusujen sukulainen 'Minette', meikäläisittäin mustialanruusu. Papulanruusun tapaan 'Minettenkin' nimi oli unohtunut, vaikka ruusu on yleinen koko Skandinaviassa. 'Minette' löytyi alkuperäisellä nimellään Sangerhausenin rosariumista, mutta mistä enää löytyvät pimpinellaruusut alkuperäisillä nimillään?

   
   
   
   
   
   
 
   
Available /
Saatavana omajuurisena /
Finns att få på egen rot från:

Hongisto Taimisto,
Oulujoen Taimisto
   
Back/Takaisin/Tillbaka Foto: 1. ja 6. Pirkko Jäntti 2. Leena Riihelä
3. ja 6. Anna-Mari Kaipainen 4-5. Matti Kulju
7-11. Lauri Korpijaakko
12-15. Lauri Simonen (uudentalonruusu)
16-17. Sirpa Kananen
18. Terttu Suorsa, Haapajärven ruusutarha