'Minette', mustialanruusu, (R. x suionum, R. hybrida amoena)  
Vibert 1819, Ranska  
Jalostaja luokitteli ruusun kartanoruusuksi. Joskus ’Minette’ luokitellaan kirkonruusuihin, Suomessa neidonruusuihin.  


Etelä- ja Keski-Suomessa mustialanruusu on melko yleinen, sillä se on säilynyt monissa vanhoissa puutarhoissa ja sitä on ollut helppo levittää juurivesoista.

Mustialanruusu - nimensä se on saanut Tammelassa sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhasta ruusua levitettiin 1900-luvun alussa.
Ruusun oikea jalostaja ja nimi löytyivät vasta 1980-luvun puolivälissä, kun ruotsalaiset kasvitieteilijät löysivät ruusun Sangerhausenin ruusutarhasta Saksasta. Aikaisemmin ruusua oli Ruotsissa pidetty sikäläisenä ruusuna ja Suomessa suomalaisena.
Mustialanruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, vähäpiikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu valtavasti.
Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä. Kukinta on parhaimmillaan heinäkuussa, mutta sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä.
Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, vaaleanpunaisia, vähitellen vaalenevia, miellyttävästi tuoksuvia. Joitakin suuria oranssinvärisiä kiulukoita voi muodostua.

   
   
   
   
   
   
   

Available
Saatavana omajuurisena
Finns att få på egen rot från:

Hongiston Taimisto,
Oulujoen Taimisto,
Särkän perennataimisto,
Vakka-Taimi

Foto: 1. Anneli Tervonen, Kalajoki
2-7. Lauri Simonen, Viitasaari
8. Sirpa Kananen, Kiuruvesi
9. Sari Oksanen-Tuuhea, Sammatti
10. Terttu Suorsa, Haapajärven ruusutarha
11.-12. Lauri Korpijaakko, Hämeenkyrö
13. Maarit Vallinharju

 


Back/Takaisin/Tillbaka